Liputusohje

Perälippu

Suomen lippu voi olla joko kansallislippu tai veneily-yhdistyksen lippu, puhekielessä pursilippu.

Niitä saa merilain mukaan käyttää veneen perälippuna, jos vene on yli 60-prosenttisesti suomalaisessa omistuksessa. EU- ja ETA-maiden kansalaisen Suomessa liikkuva ja rekisteröity vene, jonka omistaja tai hänen edustajansa asuu täällä vakinaisesti, voi hakea Suomen tai seuransa lipun käyttöoikeutta liikenne- ja viestintäministeriöltä.

Pursilippu on kansallislipun veroinen Suomen lippu, jota voi käyttää sekä Suomessa että ulkomailla. Veneseura antaa rekisterissään olevalle vuosittain katsastetulle veneelle venetodistuksen, joka on virallinen todistus lipunkäyttöoikeudesta. Vene saa olla vain yhden seuran rekisterissä ja käyttää vain sen lippua, vaikka omistaja olisikin usean seuran jäsen.

Veneen rekisteröintiseuran pursilippua saa käyttää, kun veneessä on mukana joku rekisteröintiseuran jäsen. Pursilippua ei saa käyttää, jos vene on kaupallisessa käytössä esimerkiksi vuokrattuna. Silloin kun pursilippua ei voi käyttää, pidetään perälippuna kansallislippua. Seuran viirien käyttö on silti mahdollista. Ahvenanmaalaisilla seuroilla on oikeus käyttää maakuntahallituksen hyväksymää Ahvenanmaan lipusta johdettua pursilippua.

Kulussa olevassa veneessä pidetään perälippu nostettuna koko ajan vuorokaudenajasta riippumatta. Avomerellä sen voi pitää laskettuna, jos muita ei ole näkyvissä. Kiinnitetyssä (satamassa, poijussa, ankkurissa) miehitetyssä veneessä lippu nostetaan kello 08.00 ja lasketaan auringon laskiessa, kuitenkin viimeistään kello 21.00. Juhannusyönä lippu saa liehua koko yön.

Maan lipun käyttö perälippuna kuuluu itsestään selvänä hyvään merimiestapaan ja on myös monessa tilanteessa lain vaatima. Vastaavasti esimerkiksi mainoslipun, merirosvolipun tai vaikkapa eurolipun käyttö perälippuna osoittaa huonoa merimiestapaa.

Viirit

Miehitetyssä veneessä käytettävät viirit osoittavat sen kipparin – ei miehistön – jäsenyyksiä, tutkintoja ja harrastuksia. Miehittämättömässä veneessä käytetään sen omistajan tai haltijan viirejä.

Viirejä pidetään perästä katsoen oikeanpuoleisessa saalingissa, paitsi silloin kun siellä on kohteliaisuuslippu, jolloin viirit siirretään vasemmalle puolelle, joka muuten on tarkoitettu viestilipuille. Moottoriveneessä, jossa ei ole saalinkeja, voi pitää yhtä viiriä merenkulkumastossa tai ohjaamon katolla olevassa pikkutangossa.

Kaksi viiriä päällekkäin on kohtuullinen määrä, kolme on maksimi. Viirit nostetaan arvokkain ylimmäksi. Arvojärjestys on:

• pursilipusta johdetut seuran viralliset viirit
• valtakunnallisten yhdistysten tutkinto- ja pätevyysviirit sekä valtakunnallisten yhdistysten jäsentunnuksina käytettävät viirit
• kaikki muut viirit

Jäsenyyden osoittamiseksi voidaan käyttää muunkin kuin veneen rekisteröintiseuran veneenomistajan viiriä tai Veneilyliiton kerhoviiriä. Kustakin “viiriryhmästä” käytetään vain yhtä – ei siis esimerkiksi yhtaikaa kommodorin ja veneenomistajan tai rannikko- ja saaristolaivurin viirejä.

Seuran kunniajäsenen ja kilpailulautakunnan liput ovat nimestään huolimatta viirejä, eivätkä siis kuulu perätankoon. Mainoslippujen paikka on satamassa keulaharuksessa ja kulussa vasemmassa saalingissa. Joihinkin tilanteisiin liittyviä hupilippuja ei pidä käyttää muiden viirien yhteydessä vaan vasemmassa saalingissa, ja merirosvolippua ei ole syytä nostaa edes lasten iloksi.

Lipun paikka ja koko

Veneen arvokkain paikka on sen perä. Niinpä perälipun tulisi muita lippuja ja viirejä suurempana olla perässä olevassa 10 - 15 astetta kallistetussa lipputangossa. Satamassa se on aina mahdollista ja useimmissa venetyypeissä lippu sopii perätankoon myös merellä. Silloin tangon tulee olla sellaisessa paikassa, ettei lippu häiritse perävalon näkymistä eikä se pääse likaantumaan pakokaasuista tai koskettamaan joitain likaavia esineitä, kuten kaiteeseen kiinnitettyä perämoottoria.

Perätangon käytön esteenä merellä voivat olla esimerkiksi purjeveneessä pitkä matalalla oleva puomi, joka ottaisi lipputankoon kiinni, tai moottoriveneessä korkea kansirakennelma, joka aiheuttaa kulussa lipun kiertymisen lipputangon ympäri, jolloin lippu ei voi täyttää sen tärkeintä tehtävää, näkymistä.

Jos lippua ei kulussa voi pitää perätangossa, voi sitä pitää

• ketsissä ja joolissa mesaanimaston huipussa, jossa on usein sitä varten sopiva jatke,
• kahveli- tai varpatankorikatussa veneessä mesaani- tai ainoan maston kahvelissa tai varpatangossa,
• moottoriveneen merenkulkumaston kahvelissa,
• moottoriveneen selvästi taaksepäin kallistetun tai putkirakenteisen riittävän korkean varustekaaren keskelle kiinnitetyssä lippuliinassa.

Lippua ei voi pitää

• perämaston huipussa, jos masto on kuten kuunarilla pitempi tai yhtä pitkä kuin muut mastot,
• purjeveneen peräharuksessa,
• moottoriveneen maston huipussa,
• moottoriveneen antennissa tms.

Pienessä purjeveneessä, jolla kaatuminen on tavanomaista, ei käytetä lippua.

Lipun kooksi ja lipputangon pituudeksi suositellaan seuraavaa

Kahvelissa ja mesaanimaston huipussa voi käyttää suunnilleen samankokoista lippua. Perälipputangossa lipun yläreunan pystyetäisyyden kannesta tulisi olla vähintään 10 cm pitempi kuin tangossa käytettävän lipun lävistäjä. Lipun on aina oltava puhdas ja ehjä. Kulunut lippu tulee hävittää arvokkaalla tavalla, esimerkiksi polttamalla.

Lisätietoa liputuksesta löydät Suomen Purjehdus ja Veneily ry:n nettisivulta.